I visited my aunt where she works as a librarian. It was an excellent library, and they make a point to have children's books in several languages. Here are some of my childhood books in Arabic. Above, Pettson, and below, Alfons. Somehow it makes me a bit giggly to imagine all these Arabic speaking children growing up with the same stuff that I did. I don't know why. The psychological and emotional leap from seeing arabic on the same page as Pettson is a bit baffling, amusing. I like it.

I constantly have paranoia about where to park when I drive here in Helsinki. Mostly because of signs like the one above. It has a no parking sign. And a picture of a tow-truck. But the writing says "rescue route." That sounds like they would come through and save people from fires, but again, a picture of a tow-truck. I don't understand this "rescue route." More like "we tow your cousin's car and you return home in shame route."

UPDATE: It is a fire truck, not a tow-truck. I saw a picture of a tow truck and a fire-truck next to each other today, and the difference is clear. Thank God.

I can't decide in what language to blog, and I keep changing my mind. Olika tankar kommer på olika språk. Välillä ajatukset tulee yhdellä kielellä, välillä toisella. Realmente no importa, solo que a veces no puedo compartir cosas que he escrito por esas barreras de comunicacion con gente que no hablan por ejemplo sueco, o fines. أرنب فلفل أخضر زيت و زعتر أنا أسكن في بيت كبير

No just kidding. That last part says "rabbit green pepper oil and thyme I live in a big house," but if I spoke arabic, believe me, that would just be another ingredient in this mess.

Men det är väl det här livet in a nutshell. Man vill läva alla liv, uttrycka sig på alla sätt. Processen att välja går långsamt.

Kävin eilen Käpylän Kyläjuhlissa mikä olikin aika jäännää kun sehän on ihan mun kotikortteleissa. Tuli monia ajatuksia, en tieda jos mitään viisasta, mutta ajatuksia kuitenkin. Ekaks huomasin miten "Käpyläläinen" Käpylä on. Täähän voi olla muille ihan itsestäänselvää, mutta kun mulle nämä vaikutteet ovat hämäria, vanhoja, kuin unesta, jostain toisesta elämästä, ja välillä en ole ihan varma että muistinko mä oikein. Mutta kyllä muistin oikein - paljon kumisaappaita ja rastoja, taiteilijoita, akateemikkoja, muutama entinen kommunisti, ihan perusduunareitakin, ja paljon, paljon puolboheemilaisnuoria. No haute coutre here.
 
Muistan ihan selvästi miten pienenä ajattelin että näinhän elämän pitää olla. Tämä oli se mun elämän perusmalli siitä, että minkälainen ihminen minusta oli tarkoitus tulla. Sitten muutettiin pois, ja tuli paljon uusia malleja. En tiennytkään enää minkälainen ihminen minusta oli tarkoitus tulla. Seurasin niitä uusia elämän esimerkkejä eri suuntin. Siitä Käpylän esimerkistä tuli joka päiva yhä hämärämpää. Enää en ymmärtänyt että miten se oikein liittyy mun nykyelämään. Olikohan si ihan niin, kuten muistin? (Oli).


Ymmärrän nyt miksi perheeni asuu Cliftonin kaupunginosassa Cincinnatissä. Clifton ja Northside ovat vähän samantapasta demografiaa, mutta amerikkalaisittain. Kyllähän mä olen sen aina tiennyt, mutta tämä vahvisti sen.

Tapasin monta mukavaa ihmistä, ja muutama heistä ei tiennytkään että olin just tullut yhdysvalloista. Se oli mukavaa, siksi että sain leikkiä "tavallista suomalaista" vähän aikaa, ja huomasin että se menee ihan hyvin. (Kun mä tunnen itseäni vähän epätavalliselta :-) Mulla on ollut siitä vähän angstia, että ehkä en enää osaa olla suomalainen. Ja jos en osaa olla suomalainen, mikä mä sit oon? Mutta kyllä osaan.

Huomasin myös miten idyllinen kaupunginosa Käpylä on, varsinkin lapsille. Ennen kuin saapuin juhliin, löin vetoa itseni kanssa. Pienenä me aina kerättiin kyläjuhlissa pulloja ja tölkkejä sadakseen panttirahaa. Ajattelin nyt että kukakohan sen nyt tekee? Lapset, vai romaani gypsyt, kuten keskustassa? Minä arvasin että romaani gypsyt. Olin väärässä. Kyllä ihan käpyläläiset lapset niitä pulloja vielää kerää.

Huomasin nyt minkä vaikutusken Käpylä on tehnyt minuun, jo pienestä lähtien. Olen aina ajatellut minun suomalaisuutta, jopa helsinkiläisuutta, mutta en samalla tavalla käpyläläisuutta. Huomasin nyt että sellaista minussa on, aika paljonkin. Oli vähän semmonen tunne että "hei, tännehän mä kuulun," (ainakin osa minusta, siitä minun ydimestä, muinaissielustani). With a little bit of practice, mä voisin tulla toimeen ihan hyvin täällä. There are many different kinds of Finns, but I think that these are my kinds of Finns.

Lyssnade här på Samira Said och Cheb Mami's "Youm Wara Youm," och plötsligt komm den känslan av när jag hadde gift mig med Alaa, och körde med min pappa till Los Angeles för att bli lämnad där som ung, nygift fru.

Det känndes så långt borta från Finland, finländskheten, finlandsvenskhäten, som någonting kan vara. Då trodde jag nog att jag nästan hade lämnat Finland förävigt. Och nu plötsligt är jag här.

Jag får liksom inte alla dessa episoder att rymmas in i ett liv. Alla dessa erfarenheter ryms liksom inte in i en person, känns det ibland. Jag försöker nu binda ihop dem, in i ett liv, i en person. Det känns som om jag har lävat ett liv långt åt vänster, och ett liv långt åt höger, och nu skall man försöka få de där ändorna att mötas och binda ihop dem. Det är bara att den stunden då, och den här, då jag sitter i Tusby och bloggar och lyssnar på regnets trygga ro, de känns som från två olika planeter. How could I possibly reconcile the two?

Som sången säger, youm wara youm, day by day...

Tapasin junassa espanjalaisen joka minulta kysyi jos mä olin suomalainen. "Ei, eiku, joo. Siis kyllä olen," tuli vastaus. Sit enemmän selitystä.

Olen persikka. Siemen on suomalainen. Vakaa ja luotettava perus ydin. Se hedelmäliha on jonkinlaista sekalais pan-amerikkalais siirtolais kansainvälistä maahanmuuttaja mössöä, Ja se kuori taas on suomalaista.

Olen siis persikka. Onneksi pidänkin persikoista, ja sellaisena eläänkin ihan mielelläni loppuelämän.